| 7. RAUHAA VAAN
Rauhaa vaan, ainoastaan rauhaa vaan, rauhaa vaan
Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan, kun punertaa yllä ei kenenkään maa En tiedä, miksi lähdimme sutimaan, kun ei kumpikaan enää muista, kumpi teki väärää tai oikeaa
Meidän kahden pyhä sota meidät pian, se tomuksi jauhaa Ellei se pääty rauhaan
Ei kaunaa, ei vihaa ei sotaa, ei tulitaukoakaan Rauhaa vaan, ainoastaan pauhusta purjehtimnaan rauhan satamaan
Kaadutaan omaan kunniaan, ellei pystytä sotakirvestä hautaamaan, juoksuhautaan Ei ole mitään rajaa, valtakuntaa, mitä enää puolustaa on vain koti – ikävä sotilaan
Ei kaunaa, ei vihaa ei sotaa, ei tulitaukoakaan Rauhaa vaan, ainoastaan purjehtimaan rauhan satamaan
Rauhaa vaan, ainoastaan ei väärää, ei oikeaa rauhaa vaan, ainoastaan |