|
8. JOTAIN HÄVIÄÄ
Nainen laskee arkun multaan ja muistaa miehen kädentyöt Siellä arkussa on kultaa muiden vuoksi valvotut yöt
Yöpöydältä kirjan ottaa sitä mies tuskin ehti aloittaa Hymyilyttää tämän sanat, luvut jäi kesken aikoinaan
Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan hän kuoli ihan muuten vaan Hyvä miestä muistaa ahkeraa
Aina kun jotain häviää aina jotain jäljelle jää Aina kun tuntee ikävää tietää, että omisti jotain tärkeää
Ei toista voi koskaan menettää se mitä oli, se jää
Ei heillä rahaa ollut – oli työtä paljon oli rakkaus Sillä köyhän kiire on rikkaalle siunaus
Sukulaispoika uteli soutuveneen kuntoa ja hintaa - Sitä myy en, sillä näen sen lipuvan pitkin Pielisen pintaa
Miksi kaikki ovat hänen kimpussaan, oispa Tapsa täällä, ne joutuisi kuuntelemaan pari tarkkaan valittua sanaa
Aina kun jotain häviää aina jotain jäljelle jää Aina kun tuntee ikävää tietää, että omisti jotain tärkeää
Se, joka uskoi, toivoi ja rakasti, ei voi kadota iäksi Se meni vain hukkumaan ja se nousee vielä uutena aamuna uudestaan
Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii se aukeaa kerran rakkaudenavaimin
Ei toista kuolemalle voi menettää rakkaus jää |