6. EROTTAMATTOMAT

 

He ovat kuin paita ja peppu

he ovat kuin reppu ja reissumies

He ovat pummi ja pummitar

kivenä lakerikengässäsi kenties

 

Tälle päivälle taas jalkoja särkee

minä voin juotavat hakee

Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka tärkeetä on,

että yötä vasten veri sakenee

 

Josafatin kallion elokuun yö lempeä on

ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan

tästä tullakaan,

vaan olla selviämättä päivä kerrallaan

 

Taivaanrantaa maalaamaan,

luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onneaan

ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

onnelliset, onnettomat

he taivaanrantaa maalaavat

 

Heidän huulensa toisiinsa yhtyy,

mutta ei ihan suoraan

Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy,

voi maistaa toisen siitä vuorollaan

 

Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää,

että heidät pois siivotaan

Kun se liian siivottomalta näyttää,

kun he, ei kätke ontuvaa onneaan

 

Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun mittainen

se voi olla painajaisunta,

mutta yhdessä he katsovat sen

alusta lopputeksteihin, the end

 

Taivaanrantaa maalaamaan…

 

Erottamattomat

taivaanrantaa maalaavat

Toisilleen kuuluvat,

onnelliset, onnettomat

 

Taivaanrantaa maalaamaan…